Patentti liiketoiminnassa

Aloittavilla yrityksillä pelkästään se, että patenttihakemus on vireillä, voi helpottaa rahoituksen saamista. Rahoittaja, etenkin pääomasijoittaja,  edellyttää usein, että yritys hakee suojausta sille tekniselle asialle, minkä varaan liiketoimintaa rakennetaan. Myönnetty patenttioikeus on kauppatavara, joka voidaan myydä tai lisensoida.

Maailmanpatenttia ei ole vaan patentin saamiseksi on pantava vireille hakemus sen maan patenttiviranomaiselle, jossa patentti halutaan saada. Patenttihakemus ei ole jokin täytetty lomake vaan patenttiasiamiehen tekemä määrämuotoinen, usein kompleksinen monisivuinen asiakirja teksteineen ja piirustuksineen. 

Vireille panon jälkeen alkaa pitkä, joskus monivuotinen käsittelyprosessi. Tuloksena ei aina ole patentti: esimerkiksi noin puolet Euroopan patenttivirastoon tai Suomen patenttivirastoon ja noin 60% US -patenttivirastoon tehdyistä hakemuksista johtaa patenttiin.

Entä jos ei suojata patentilla

Jos keksintöä ei suojata patentilla, kuka tahansa voi käyttää sitä vapaasti.Mutta aina ei patenttia ole syytä hakea, etenkin jos keksintö voidaan pitää salassa. Jos keksintö ei näy ulospäin, esim. tuotteesta o
n vaikea päätellä ja siten kopioida sen valmistusmenetelmä, ei ehkä kannata hakea patenttia ja sitä kautta saattaa menetelmä muiden tietoon. Jos onnistuu pitämään menetelmän visusti salassa, voi itse hyödyntää sitä kauemmin kuin 20 vuotta, mikä on patentin maksimaalinen voimassaoloaika .

Kustannuksista

Prosessi patentin saamiseksi on melko kallis ja se kestää useamman vuoden. Niinpä ennen sen aloittamista kannattaa tehdä ennakkotutkimus, jossa selvitetään  tunnettua tekniikkaa ja tuloksen perusteella arvioidaan patentin saamisen mahdollisuutta. Tutkimukseen käytettävä aika ja siten kustannus sovitaan asiakkaan kanssa.

Jos tutkimuksen perusteella hanke näyttää lupaavalta, kirjoitetaan patenttihakemus. Jokainen hakemus on uniikki eikä sen kirjoittamisessa voida käyttää sarjatuotannon tai monistamisen etuja. Kustannus on pääosin aikaveloitukseen perustuva ja siten siihen vaikuttaa ensijaisesti suojattavan asian tekninen kompleksisuus. Niinpä tyypillinen kustannushaarukka alkaa teknisesti melko yksikertaisten asioiden noin 4000 euron tasosta kompleksista tekniikkaa käsittäviin keksintöihin, joissa hakemuksen tekemisen asiamieskulu voi nousta paljonkin yli 8000 euron.